Sunnuntai

Eipä ole tullut kirjoitettua tänne mitään.  Koko viikko ollut tosi kiireinen töiden ja urheilun parissa. Paino lähtenyt tippumaan ja kesää kohti mennään.  Vaikka moni on sitä mieltä, ettei mulla oo mitään tiputettavaa niin olen eri mieltä.  Haluan semmosen 6 kg pois ennen kesää sekä lihasta selkään sekä timmimmän pepun :D 

Miesrintamalla ollut hiljaista viime viikon aikana.  Johtuu siitä, että aloitin tipattoman ja keskityn nyt vaan treenaaminen ja koulun käyntiin.  Helmikuu saapuu uhkaavasti ja pitäisi keksiä mitä sitten valmistuminen jälkeen.  Lauantaina kävi mielessä, että olisin käynyt töiden jälkeen yökerhossa selvinpäin,  mutta päädyin tulla nukkumaan kotiin. 

No nyt taas yksi viikko takana ja seuraava edessä. Tiedä mitä se tuo tullessaan :) nyt painun pelkkiin, että jaksan huomenna taas Ahertaa töiden parissa. :) Tiedän,  tylsä päivitys mutta eipä oo oikeen mitään muuta kerrottavaa. Tällästä tää sinkkuelämä on. Toivottavasti seuraavan kerran on enemmän kerrottavaa :)

-M-

Sunnuntai ja ajatukset

Mää vihaan sunnuntai päiviä.. tai en mää vihaa,

mutta silloin on liian paljon aikaa miettiä

kaikkea.. koko elämää. Mää kävin tänään

J:n luona kahvilla. Oi miten hyvä siellä on aina

olla. Mää tykkään sen asunnosta.. niin tai sen

ja sen mua edeltäneen exän. Joskus mää aattelin miten

ne on rakentanut sinne yhdessä kotia.. niin ja sit tuli ero

ja minä. Niin turhaa sitä miettiä. Ja J koko ajan etsii

ostettavaa asuntoa. Mun mielestä hyvä, koska silloin

se päästää lopullisesti irti menneestä. Mut joo..

me katottiin niitä asuntoja ja puhuttiin, juotiin kahvia

ja oltiin lähekkäin. Mua olis tehnyt mieli pussata sitä,

viedä se makkariin ja kaataa se siihen tutulle sängylle. Mutta en mää uskaltanut edes koskee siihen ettei kaikki hyvä kattoo mihinkään... tehdä tätä tilannetta yhtään sen hankalammaksi,  kun se jo on.. :/

Rupesin miettimään kotiin tullessani kaikkea.. Koko elämää niin, kuin joka sunnuntai.  Sitä joutuuko ihmiset tyytymään parisuhteessa siihen kakkosvaihtoehtoon, kun ei sitä täydellistä löydy. Sit vaan tyydytään siihen mitä on ja mitä saatiin. Rupesin miettimään myös mun elämän mies valintoja ja sitä milaista mun elämä nyt olisi, jos olisin edelleen O:n kanssa yhdessä. Oltaisko me jo naimisissa yms. Teinkö elämäni virheen, kun heitin tuon miehen ulos kohta 4v sitten ulos yhteisestä kodista, koska en ollut tyytyväinen suhteeseen, omaan elämään tai muuhunkaan silloin.  Luulin saavani parempaa, mutta tässä olen edelleen neljän vuoden jälkeen tosin hengissä kuin jos olisin jäänyt.

Mää kysyin J:ltä tota samaa kysymystä viestillä myöhemmin.. et joutuuko ihmiset tyytyy johonki.  En antanut vastata vaan totesin, että nyt menee liian syvälliseksi ja lähden lenkille. Kävin lenkille ja soitin mun hyvälle ystävälle, jolle avauduin tilanteesta ja se mulle omastaan.  Ystävät johon voi aina luottaa♡

Huomenna turvallinen maanantai ja pääsen taas lomalta töihin.  Ei oo töissä aikaa miettii kaikkee ja onneksi on aina urheilu♡ kevättä kohti mennään ja uudet tuulet saa puhaltaa :)

-M-

Ainainen sinkku.

Taas nämä kaikki pyhät ja juhlat toivat mieleen tämän sinkkuilun kurjuuden. Kyllä kaikki sinkut tietää,  mistä mää puhun. Tälleen 26-vuotiaana on ruvennut ajattelemaan onko sitä muka niin nirso tai muuta vastaavaa ettei sitä oikeaa löydy. Joulu oli hyvä. Pari päivää siskon luona ja lasten kanssa touhuillen.  Sieltä sitten vanhemmille ja kavereita kävin moikkaa.  Flunssan kourissa ennen joulua ja ennen joulua myös oksennustaudissa. Että niihän se menee et tunnollinen työntekijä sairastaa lomilla. 

Isä muisti kyllä muistuttaa kaikkia perhetuttuja tms. kuinka olen edelleen sinkku ja odottaa, että löytäisin jonkun. Ihan vitun raivostuttaa! :( Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi sen silmissä. Mää en niin ku voi ymmärtää välillä mikä pakko ihmisten on sitoutua. Niin kun äsken sanoin niin olisihan se kiva, kun olis joku jonka kanssa jakaa ja puhua päivän kuulumisia, kattoo telkkaria, käydä lenkillä ja tehdä yhdessä ruokaa. Ja kaiken lisäksi illalla nukahtaa toisen kainaloon. Mutta oon mää onnellinen näinkin. Toisaalta ei tarvii selitellä kellekään mitään ja voi tulla/mennä miten haluaa.

Mun tän hetkisen tai minkä kanssa haluaisin olla niin asiat ei etene minnee.  Oon täs nyt puol vuotta jahkannut tätä ja päättänyt unohtaa kokonaan. J ei halua sitoutua vielä tai hetki ei ole oikea kuulemma.  Mää joka viikonloppu joudun kattoo vierestä kun se raahaa jonkun hoidon kotiin. Kotiin mihin mun sydän kuuluu. Mää laitoin sille pari viikkoa sitten viestiä, känniraivarit vedin jossa kerroin et rikon näin vaan itseäni kokoajan lisää, koska tiedän että se on oikea muttei se huomaa sitä. Seuraavana päivänä laitto vaan viestiä oonko rauhoittunut jo ja tais tulla kiukku. En niin, kun tiiä yhtään mitä teen sen kanssa.

Ja mäkin haluan läheisyyttä. Mää en oikeesti tiiä mikä tän kaupungin miehiä vaivaa. Eka ne baarissa on ihan kivoja ja kun otat ne viereen nukkumaan (joo ihan oikeesti vaan nukkumaan) niin seuraavana aamuna ne on valmiit, vaikka menee kihloihin.  Siis mää en oikein tajuu. Jos miehet viskaa naisen vaihtamatta numeroita tms. ni se on ookoo, mut jos nainen tekee sen ni mies kyl ettii sen numeron tai kinuu sitten loppuun asti.  Tai sitten mää oon erikois tapaus. Vai kuinka monen jatkoille lähteneen tiedätte lähteneen ostaa sulle tamppooneja kaupasta aamulla krapulassa omilla rahoillaan? Niinpä! Jopa mun miespuolinen ystävä kysyi mistä mää noita miehiä hankin.. nii ei olis kuulemma ite lähtenyt. :D

Mut joo nyt on taas yks riippukivi kannoilla.  Odotin uutena vuotena kaveria pilkun jälkeen baarin edessä.  Oltii tapettu J:n kanssa sinä iltana ja oli muutenkin pasta fiilis. No tää sanotaan vaikka herra x tuli juttelemaan.  Juteltiin siinä aikamme ja sit E ja tän X:n kaverit tuli siihen. Mää ja E lähettii syömään ja tää X roikku perässä kokoajan. No syötämme E lähti kotiin ja mää päätin ottaa tän mukaan, koska en halunnut nukkua yksin. No nukuttuamme se rupes selittää kaikkee miten hyvä mun vieressä on olla yms.  Jota jatko sit aamulla vielä lisää.  Ja ei sitä meinannut saada pois täältä... Mää jo pelkäsin et joudun soittaa jonku apuun, että saan sen pois täältä. Se pyysi mua syömään,  mutta sanoin että eikö näin ole ihan hyvä (kännissä se oli paremman näköinen muttei enää aamulla). Se meni tosi surulliseksi ja jos mää jotain vihaan/en kestä niin itkeviä miehiä, koska sit mäkin itken. Annoin sille sit numeron ja nyt se laittaa koko ajan viestiä... Mää en oikeesti kestä...

Nii vai oikeesti oonko mää vaan nirso.. 

ikuinen sinkku?

Varmaankin.

Huomenna J:n luokse kahville.  Vielä vikan kerran.. Mää lupaan että tää on vika kerta!